Ranta kuntoon: kuusikon tilalle nuotiopaikka hiekalla

Tässä kuvakertomuksessa olen dokumentoinut sen, miten 10 metrin matka kuusien täyttämää rantaa muuttui hiekkapohjaiseksi pengerretyksi rannaksi, jossa voi nuotiopaikalla ihailla niin aamu- kuin ilta-aurinkoa ja paistaa vaikka tikkupullia.

Tarinaan ei liity suurta draamaa eikä suuria opetuksia. Kyyneleitä ei siis vuodatettu, mutta verta hieman ja hikeä monta litraa. Työvälineinä olivat lapio ja rautakanki, ja työtä valvoi uskollinen kultainennoutaja Emmi.

Mökkirantaan oli päässyt kasvamaan 40 vuoden aikana kaksi tuhtia kuusta, joiden takaa järveä ei näkynyt yhtään. Raivasin isäni kanssa tilaa uudelle maisemalle.

Oksien raivaamisen, kivien siirtämisen ja höttömaan irrottamisen jälkeen levitin osalle alueesta suodatinkangasta. Näin hiekka ja nurmi pysyvät ainakin osan alaa erillään.

Kivipengerryksen tekeminen oli urakan työläimpiä vaiheita. Kaikki kivet löytyivät pieneltä n. 20 neliömetrin alueelta. Kivien pyörittäminen alamäkeen oli helppoa, mutta niiden nostaminen syvistä juurien peittämistä montuista ei.

Tämän jälkeen oli aika tilata hiekkakuorma. Emmi pelastaa viime hetkellä pupun tuholta.

Kaivon ja kuorma-auton väliin jäi tilaa muutama millimetri. Vielä oli edessä muutama tiukka mutka peruutusvaihteella. Kokeneen kuljettajan mukaan tämä oli yksi haastavimmista reissuistaan.

Vihdoin perillä. Tämän lähemmäksi ei päässyt. Muutama rodo piti siirtää turvaan rekan pyöriltä.

Tällainen hiekkakasa on jokaisen pikkupojan unelma. Lapioitavaksi kymmenen kuutiometriä hiekkaa on kuitenkin yllättävän iso määrä.

Työnjohtaja löysi aina paikkansa tapahtumien keskipisteeseen ja piti huolen, etteivät tauot venyneet liian pitkiksi.

Ranta alkaa hahmottua. Mutta urakka ei ole vielä  edes puolivälissä.

Hmm. Ei näin. Näyttää ihan kyntöpellolta. (Olin tasoitellut hiekkaa vetämällä kottikärryjä nurinpäin.)

Nyt on jo parempi, kun tasoittelin lehtiharavalla. Mutta edelleen: katson autiota hiekkarantaa.

Tällainen löytyi Puistolan Rautian pihalta. Siitä syntyy sopiva, siirrettävä nuotiopaikka. Hinta oli yhteensä vähän alle viisikymppiä.

Siirrettävän nuotiopiakan ensimmäinen siirtäminen tapahtui Golf Variantin avulla. Kivet painoivat auton takakontissa sen verran, että iskarit painuivat melkoisen alas.

Nuotiopaikan alusta syntyi 40×40 cm betonilaatoista. Vatupassi oli ainoa tarvittava työkalu.

Vielä viimeinen katsahtaminen kohti autiota hiekkarantaa.

Ja tässä itse komistus. Vähän on kliinisen näköistä vielä.

Kannoin ympärille vanhat, kelohongasta tehdyt penkit, ja nyt näyttää jo funktionaalisemmalta.

Valmista tuli. Tässä voisi nyt keittää vaikka kahvir.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Koko homma (hiekka, kuljetus, kangas, nuotiopaikka, nuotionpohja) maksoi alle 250 euroa. Hiekkaa on paikoin puolen metrin korkeudelta, mutta sateet kovettavat hiekan nopeasti ja pengerrys pitää sisällön kuosissaan.

Ja lopuksi vielä puheenvuoro Katri-Helenalle.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s